Historia

Utö sijaitsee Saaristomeren tärkeimmän sisääntuloväylän varrella. Utö on toiminut jo ainakin 1600-luvulta lähtien luotsien, majakanvartijoiden, tullimiesten ja sotilaiden tukikohtana. Korppoon kuntaan kuuluvaan Utöhön pääsee yhteysalus Eivorilla. Saaressa asuu tätä nykyä noin 50 henkeä.

Utössä voi nauttia ulkosaariston karuudesta, joka näyttää ankarat kasvonsa ja todellisen mahtinsa etenkin syysmyrskyjen aikaan. Vuosisatojen saatossa syysmyrskyt ovat aiheuttaneet lukuisia haaksirikkoja, ja Utön vesiä onkin kutsuttu osuvasti laivojen hautausmaaksi. Vaikka saaren luonto tarjoaakin vierailijoille runsaasti elämyksiä, kävijöitä kiehtoo ennen muuta saaren värikäs historia.

Utön satama, josta paikalliset asukkaat käyttävät nimeä Fladan, oli jo 1600-luvun puolivälissä tunnettu satamapaikkana, ja Utön sisääntuloväylää on kuvattu hyvinkin tarkasti yliperämies Johan Månszons Merikirjassa (purjehdusreittikuvauksia) vuodelta 1644. Sekä luotsaus että itse väylän olemassaolo ovat jo kolmensadan vuoden ajan ohjanneet ja muovanneet elämää Utön saarella. Saari asutettiin vakituisesti 1740-luvulla, koska väylää pitkin kulkevat alukset tarvitsivat luotsauspalveluita. Sitä ennen tiettävästi jo keskiajalta lähtien Utötä oli käytetty vain kausittain kalastajien tukikohtana.

Venäjän vallan aikana luotsien ja majakanvartijoiden virkojen määrä lisääntyi huomattavasti ja saarelle perustettiin myös pieni tulliasema. Sen seurauksena Utön asukasluku nousi 1800-luvun lopulla 129 henkeen, ja saarella oli tuolloin 22 ruokakuntaa. Venäjän armeija asettui Utöhön ennen ensimmäistä maailmansotaa ja linnoitti saaren. Utöläiset evakuoitiin sodan jaloista, jopa luotsit, jotka sanoutuivatkin yksissä tuumin irti viroistaan vuonna 1912 vastalauseena Suomen luotsilaitoksen venäläistämistoimille.

Vapaiksi jääneet luotsien virat täytettiin venäläisillä. Sodan aikana kylän miljöö muuttui radikaalisti, sillä venäläiset sekä purkivat vanhoja että rakensivat uusia taloja ja rakensivat myös kylän halki kulkevan mukulakivitien, johon upotettiin raiteet ammuskuljetuksia varten. Raiteet purettiin vasta 1960-luvulla. Venäläiset poistuivat saaren historiasta vuonna 1918, mutta sotilaat ovat kuuluneet Utön kyläkuvaan ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Sotien välisenä aikana armeijan vaikutus saareen oli vähäinen, mutta se kasvoi kasvamistaan talvisodasta lähtien.

Puolustusvoimat poistui saarelta lopullisesti vuoden 2005 lopussa. Utöläiset ostivat silloin kaikki kylässä olevat asunnot ja ne ovat tällä hetkellä vuokra-asuntoja. Hotelliyrittäjä on ostanut kasarmin sekä kasarmialueen rivitalot. Voidaan sanoa että uusi aikakausi on alkanut Utöössä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Saarelle on muuttanut uusia perheitä ja koulussa oli esim. vuonna 2006 9 oppilasta ja vuonna 2007 koululaisia oli 13. Kesäisin utöläisten jälkeläiset saapuvat sankoin joukoin esi-isiensä saarelle. Utöläiset ovat perinteisesti hyvin kotiseuturakkaita, ja taloja onkin vain poikkeustapauksissa myyty ulkopuolisille. Hyvän kokonaiskuvan saaren historiasta saa tutustumalla Utön mielenkiintoiseen kotiseutumuseoon.