Nähtävyydet

Luotsiasema

Adolf Öhmans -talon jälkeen käännymme vasemmalle ja kiipeämme rappuja pitkin majakkamäelle. Keltaisen luotsituvan etelä­seinustal­ta voi katsella merta, joka avautuu silmien eteen lähes rannattomana. Utön eteläpuolella on enää vain muutamia yksittäisiä luotoja. Lähin suuri saari on Viron Hiidenmaa, joka sijaitsee noin 120 km Utöstä eteläkaakkoon.

Nykyinen luotsiasema rakennettiin vuonna 1958 korvaamaan aikaisemmin paikalla sijainnut puinen rakennus, jonka runko oli tiettävästi peräisin 1840-luvulta. Utöstä sai jo 1600-luvun puolivälissä luotsin, mikä käy ilmi mm. Johan Månszonin teoksesta Sjöbok. Tuohon aikaan luotsit asuivat vielä Jurmossa, mutta 1740-luvulla kaksi jurmolaista talonpoikaa muutti perheineen Utöhön ja heistä tuli kruununluotseja. Utö erotettiin Jurmon kylästä omaksi kyläkseen vasta 1800-luvun lopussa.

Utö on ollut luotsipaikkana 1800-luvulta lähtien tärkein portti Saaristomerelle. Luotsausten määrä oli suurimmillaan vuoden 1970 paikkeilla, jolloin luotsauksia oli yli 2300 vuodessa, mutta nykyisin luotsausten määrä on enää noin puolet tästä.

Vilkas liikenne on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että Utön vesistä on käytetty surullista nimitystä laivojen hautausmaa. Yksi haaksirikoista oli kolmimastoisen uusikaupunkilaisen parkin Drakenin tuhoutuminen Utön ulkopuolella Örebodanissa, joka on kallioluoto vain 150 metrin päässä Utön eteläkärjestä. Miehistön onnistui kavuta Örebodanin luodolle, paitsi laivan timpurin, joka huuhtoutui mereen yrittäessään päästä pelastusveneeseen. Myrsky riepotteli miehistöä puolentoista vuorokauden ajan hirmumyrskyn voimalla, ja lyhyestä välimatkasta huolimatta utöläiset eivät päässeet Örebodaniin haaksirikkoisia pelastamaan. Kun myrsky hellitti sen verran, että luodolle päästiin apuun, viisi miestä oli ehtinyt menehtyä joko hukkumalla tai paleltumalla kuoliaiksi. Drakenin tragedia oli alkusysäys järjestäytyneen meripelastuspalvelun järjestämiselle Suomessa, ja myös Utö sai oman meripelastusasemansa 1934

Utön eteläpuolella 1900-luvulla haaksirikkoutuneita aluksia ovat Drakenin lisäksi mm: kuunari Laura 1922, m/s Brändö 1926, saksalainen s/s Olivia 1942, Park Victory 1947, m/s Torsholm 1967. Vuosisatojen saatossa tuhoutuneita aluksia on kymmeniä, vaikka tarkkaa lukua ei tiedetä. Näiden lisäksi on sattunut lukemattomia pienempiä merionnettomuuksia, joissa alukset miehistöineen on voitu pelastaa.