Tienhaarassa risteävät Utön kylätie ja Enskärintie. Päälaiturilta katsoessa tienhaara sijaitsee lännessä. Utön kylätie on saaren pääkatu, jonka molempia puolia reunustavat punaisiksi maalatut rantavajat. Enskärintielle kääntyessäsi pääset Utö Havshotelille, Utön linnakkeen entiselle kasarmille. Kuljet ohi kotiseututalon eli hembygdsgårdenin.

Kotiseututalo sijaitsee Enskärintien varrella ja toimii saarelaisten kokoontumis- ja juhlatilana. Vuotuisista juhlista suurimmiksi ovat muodostuneet perinteiset juhannusjuhlat ja heinäkuun kesätanssit. Lisäksi rakennuksessa toimii Utön kirjasto, ja aiemmin pohjakerroksessa toimi myös Posti.

Kotiseututalo valmistui vuonna 1965. Rakentaminen kuitenkin käynnistyi jo vuonna 1955, ja tontin rakennukselle lahjoittivat luotsi Fridolf Öhman sekä hänen vaimonsa Anni. Rakentaminen sujui talkoovoimin, ja kyläläiset keräsivät myös rakennusmateriaaleja sekä lahjoituksia. Kuljetuksissa avusti Merenkulkulaitos.

Vielä 1960-luvun lopulla kotiseutuyhdistys järjesti talolla toimintaa jopa talvisaikaan: esimerkiksi uudenvuoden juhlia. Kesäaikaan juhlijoiden joukossa alkoi näkyä yhä enemmän veneilijöitä. Paikalla oli tarjoilua ja tietenkin tanssia. Aikanaan suosittu ohjelmanumero oli myös lasten ja nuorten balettiesitys.

Koko Enskärin alue oli aiemmin vierailijoilta suljettua sotilasaluetta ja alkujaan erillinen saari, joka maankohoamisen myötä kuitenkin muuttui niemeksi. Vuonna 2007 Enskärin vanhan kasarmialueen osti hotelliyrittäjä, ja entisen kasarmin tiloissa toimii nyt korkeatasoinen hotelli ja ravintola ympärivuotisesti.

Sotilaat tulivat Utöhön vuonna 1912. Saarelle rakennettin tuolloin Venäjän rannikkopuolustukseen kuuluva linnake. Vuosina 1918–2005 Utössä asui ja työskenteli Suomen rannikkopuolustuksen henkilökuntaa ja varusmiehiä. Nykyisin hotellina toimivan kasarmin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1973 ja samalla rakennettiin kaksitoista rivitaloasuntoa henkilökunnan asunnoiksi. Työt valmistuivat vuonna 1978.

Kasarmialueella sijaitsee myös Utön vedenpuhdistamo, joka tuottaa juomavettä merivedestä koko kylän tarpeisiin. Utössä on kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto.

Hotellilta pohjoiseen katsoessa voit nähdä yhteysaluslaiturin. Yhteysalus liikennöi Utön ja Nauvon Pärnäisten välillä ympäri vuoden, lähes päivittäin.

Suomen eteläisin koulu sijaitsee Enskärintien ja Utön kylätien risteyksestä kylätielle päin, pohjoisenpuoleisessa rinteessä. Utön koulu perustettiin Korppoon ensimmäisenä kansakouluna ja yhdessä jurmolaisten kanssa vuonna 1884, koska luotseilta edellytettiin jo 1800-luvun lopulla luku- ja kirjoitustaitoa. Näin varmistui luotsin ammatin siirtyminen sukupolvelta toiselle.

Koulu on nykyisin suomenkielinen, ja oppilasmäärä on viime vuosina vaihdellut kolmesta kolmeentoista oppilaaseen luokilla 1–6. Koulu symboloi menneisyyttä ja jatkuvuutta, mutta koulun niityn puolella oleva uusi rakennus on nykypäivää, sillä rakennuksessa sijaitsee laajakaistayhteyden optisen kaapelin vahvistusasema. Kaapeli on vedetty Ruotsista Suomeen vuonna 2000.

Västra udden on portilla suljettu sotilasalue, jonka löydät suoraan Utön koululta eteenpäin kylätietä kulkemalla. Täällä voit havaita vielä Venäjän armeijan jäljet: portin takana näkyy kivistä ja betonista muurattuja kasematteja. Näitä käytettiin neljän tykin patterin (152 mm) alustoina.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan venäläiset rakensivat kylän halki lisäksi mukulakivitien, ja Västra uddenilla mukulakivitie on säilynyt lähes ehjänä. Tien reunaan asennettiin rautatiekiskot ammuskuljetuksia varten. Raiteet poistettiin vasta 1960-luvulla.

Portilta vasemmalle katsoessasi näet keltaisen talon, jota kutsutaan nimellä Adolf Öhmans. Taloa käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kasarmina, kuten monia muitakin Utön rakennuksia. Adolf Öhmansilta vasemmalle kääntyessäsi voit nousta portaita majakkamäelle.

Keltaisen luotsiasemarakennuksen eteläseinustalta voit katsella merta, joka avautuu silmien edessä lähes rannattomana. Utön eteläpuolelta löytyy enää vain muutamia yksittäisiä luotoja. Lähin suuri saari on Viron Hiidenmaa, joka sijaitsee noin 120 km Utöstä eteläkaakkoon.

Nykyinen luotsiasema rakennettiin vuonna 1958 korvaamaan aikaisemmin paikalla sijainnutta puista rakennusta, jonka runko tiettävästi oli peräisin 1840-luvulta. Utöstä sai jo 1600-luvun puolivälissä luotsin, mikä käy ilmi muun muassa teoksesta Johan Månszons sjöbok.

Saaren ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat luotseja, jotka asettuivat asumaan Utöhön 1700-luvulla. Aikaisemmin luotsit asuivat Jurmossa, mutta 1740-luvulla Utö asutettiin, kun kaksi jurmolaista talonpoikaa muutti perheineen Utöhön kruununluotseiksi. Utö erotettiin Jurmon kylästä omaksi kyläkseen vasta 1800-luvun lopussa.

Utön luotsipaikka on ollut 1800-luvulta lähtien tärkein portti Saaristomerelle. Luotsausten määrä oli suurimmillaan vuonna 1970, jolloin luotsauksia oli yli 2300 vuodessa. Nykyisin luotsausten määrä on enää noin puolet tästä. Utöstä luotsataan laivoja lähes kaikkiin Saaristomeren satamiin: Hankoon kaakossa ja Isokariin luoteessa sekä takaisin samoja väyliä ulkomerelle.

Vilkas liikenne on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että Utön vesiä on kutsuttu surullisesti laivojen hautausmaaksi. Utön kotiseutumuseossa voit tutustua lähemmin Utön vesillä tapahtuneisiin haaksirikkoihin kertomusten, esineiden ja valokuvien avulla.

Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin Utöhön vuonna 1753. Pyöreä majakkatorni räjäytettiin Suomen sodan aikana 1808–09. Nykyinen majakka rakennettiin samalle paikalle vuonna 1814 luotsilaitoksen päällikön Gustav Broddin johdolla. Valolaite ja majakan lyhtyosa on sittemmin uudistettu useaan otteeseen, ja nykyinen linssi on vuodelta 1906.

Majakan kolmannessa kerroksessa sijaitsee majakan erikoisuus: kirkko, jonka alkuperäinen sisustus on ajalta ennen vuotta 1841, jolloin se mainittiin luotsiamiraali Alexander Wallrondsin raportissa. Pappi vieraili Utössä virallisesti vain kaksi kertaa vuodessa. Muina aikoina tapana oli, että Utön vanhimmat miehet pitivät iltahartauden sunnuntaisin postillaa lukien.

Ruotsin vallan aikana majakan hoitamiseen tarvittiin kaksi miestä, mutta Venäjän vallan aikana majakan henkilökuntaa lisättiin huomattavasti. Silloin majakkamestari oli hierarkiassa saaren korkein virkamies. Majakkamestari saatettiin joskus määrätä luotsipiirin päällikön sijaiseksi, mikäli päällikkö oli estynyt hoitamasta virkaansa.

Ennen jäänmurtajien aikakautta majakka sammutettiin Itämeren jäädyttyä. Vuonna 1935 majakka sähköistettiin, jolloin siitä tuli myös radiomajakka. Jatkosodan aikana vuonna 1943 majakan generaattori alkoi tuottaa sähköä koko kylän tarpeisiin. Vuonna 1983 Puolustusvoimat ryhtyi huolehtimaan sähköntuotannosta. Mannersähkön Utö sai vuonna 1996.

Majakan ovenpielessä näet kaksi muistolaattaa Utön sotatapahtumista. Yksi on panssarilaiva Ilmarisen muistolaatta 13.9.1941 tapahtuneen onnettomuuden muistoksi. Toinen taas kuvaa Neuvostoliiton laivaston hyökkäystä Utön linnaketta vastaan talvisodan alussa 14.12.1939.

Majakkakirkkoon pääset tutustumaan opastettujen käyntien yhteydessä. Linssihuone sen sijaan ei ole auki yleisölle. Myös saaren kotiseutumuseo sijaitsee majakan välittömässä läheisyydessä: pääset perille majakkamäkeä alas kohti itää kävellen.

Museorakennus tunnetaan nimellä Stenhuset, ja se rakennettiin vuonna 1753, yhtä aikaa ensimmäisen majakan kanssa. Nykyään Stenhuset on Utön vanhin rakennus. Sitä käytettiin majakanvartijoiden virka-asuntona aina 1860-luvulle, jolloin rakennuksen tulisijat purettiin.

Majakanvartijat olivat jo pääosin siirtyneet asumaan Stenhusetia vastapäätä sijaitsevaan keltaiseen taloon, joka on peräisin 1840-luvulta. Stenhuset toimi sittemmin varastona, puuliiterinä ja verstaana aina 1990-luvulle. Tällöin Merenkulkulaitos teetti rakennuksessa peruskorjauksen ja vuokrasi tilan Utön kotiseutuyhdistykselle. Vuonna 1991 yhdistys avasi tiloissa kotiseutumuseon. Utön erityispiirteet virkamiesyhteisönä, kaukana ulkomerellä, käyvät ilmi museossa.

Näyttely kertoo luotsien, majakanvartijoiden ja sotilaiden tarinaa. Utön elämä oli luonnollisesti paljon muutakin kuin virkamiesten toimintaa. Siksi näyttely käsittelee myös utöläisten naisten roolia yhteisössä, saaren sosiaalista elämää, paikallista kalastusta ja metsästystä. Valokuvien kautta näet eri vuodenajat Utössä. Lisäksi voit kuunnella vanhojen utöläisten kertomuksia ulkosaariston elämästä ja sukeltaa haaksirikkojen jännittävään maailmaan.

Luotsitilat löydät esimerkiksi laskeutumalla majakalta itään johtavaa tietä alas ja jatkamalla vielä kotiseutumuseon ohi. Saapuessasi tienristeykseen eli Utön pääkadun varteen olet paikalla, jolle syntyi saaren ensimmäistä asutusta.

Alun perin paikalla sijaitsi kaksi luotsitilaa, jotka myöhemmin 1770-luvulla jaettiin kahteen osaan. Näin muodostuivat Utön neljä kruununluotsitilaa: Västergrannas (Vestras), Norrgrannas (Sandas), Östergrannas (Grannas) ja Södergrannas (Mattas). Esimerkiksi museolta katsoessa tilat näkyivät koillis- ja itäpuolella, tiiviinä rykelmänä.

Paikka oli hyvin valittu, sillä se on suojassa vallitsevilta lounaistuulilta. Vanhoista rakennuksista on jäljellä Grannas ja Mattas, kaksi keltaista taloa, jotka tosin eivät enää ole alkuperäisessä asussaan. Sandaksen tontti on tyhjä, ja museon takana sijainneen Vestraksen paikalla on uusi rakennus. Muut kylän rakennukset nousivat aikanaan luotsitilojen ympärille.

Venäjän vallan aikana, ensimmäisen maailmansodan vuosina, vanhoja rakennuksia purettiin, ja venäläiset rakensivat uusia taloja omaan tyyliinsä. Kyläkuvaa ovat myöhemmin muuttaneet myös Puolustusvoimien pystyttämät uudisrakennukset. Saamme nykyisin kulkea melko tiiviisti rakennetussa kylässä, joka leveiden teidensä ansiosta näyttää lähes kaupunkimaiselta.

Kylässä asuu nykyään noin 40 ympärivuotista asukasta. Kesällä saaren asukasluku moninkertaistuu, kun Utön vanhojen sukujen jälkeläiset palaavat kesäasukkaina esi-isiensä taloihin.

Kylän itäosaan pääset kääntymällä Utön kylätieltä oikealle, mukulakivitielle. Tätä pitkin tulet Kesnäsintielle. Kuljet kahden punamultarakennuksen välistä, ohitat kylän urheilukentän, ja saavut perille kylän itäiseen osaan. Suurin osa saaren vuokra-asunnoista sijaitsee täällä.

Uusi aikakausi alkoi Utössä vuoden 2005 lopulla, kun Puolustusvoimat poistui saarelta. Suurimman työnantajan lähdettyä kotiseutuyhdistys ryhtyi toimiin säilyttääkseen saaren pysyvästi asuttuna. Yhdistys perusti kiinteistöosakeyhtiön, joka osti Puolustusvoimilta tyhjiksi jääneet asunnot vuonna 2006. Sitten asuntoja aloitettiin vuokraamaan halukkaille, jotka pyrkivät asumaan saarelle ympärivuotisesti.

Voit jatkaa matkaasi Kesnäsintietä pitkin, kohti eteläistä niemeä. Silloin näet muistokiven vasemmalla puolellasi. Kivi on pystytetty venäläisen sähköttäjän muistoksi. Tämä menehtyi, kun Saksan keisarillinen laivasto hyökkäsi Utöhön ensimmäisen maailmansodan aikana, 10.8.1915. Utön patteristot ampuivat niin hyvin, että saksalaiset kuitenkin vetäytyivät tuloksettoman laukaustenvaihdon jälkeen.

Saarelta löytyy muutama esimerkki venäläisestä, tsaarinaikaisesta sotilasarkkitehtuurista. Esimerkiksi Telegrafen-nimellä tunnetun punaisen rakennuksen julkisivusta voit havaita venäläisarkkitehtuurin tunnusmerkit: korkeat ikkunat ja koristellut vuorilaudat. Rakennus toimi aiemmin sähköttämönä, ja sen läheisyydestä löytyykin vuonna 1915 menehtyneen venäläisen sähköttäjän muistokivi.

Toinen venäläisarkkitehtuurin edustaja: suuri, punainen ja paksupiippuinen rakennus näkyy hieman kauempana mäen päällä itään päin katsottaessa. Venäläiset rakensivat talon ensimmäisen maailmansodan aikaan, rakennustyylilleen uskollisina. Näin jokaiselle tulisijalle kohosi oma savupiippu. Myös venäläistalojen katon harjakorkeus poikkeaa suomalaisesta rakennustavasta.

Utöläisten mielestä jälkimmäinen talo neljine savupiippuineen muistutti lähinnä lehmän utareita (ruots. kojuvret). Siksi rakennus tunnetaan yhä nimellä Kojuvret.

Utön eteläkärki tunnetaan nimellä Kesnäs, ja koko Kesnäs oli suljettua sotilasaluetta vuoteen 2004 saakka.

Löydät paikalle kulkemalla loivaa mäkeä ylöspäin Kesnäsintieltä. Käänny sitten mäen päällä sijaitsevasta tienhaarasta oikealle. Pesivien tiirojen takia Kesnäsin kärkeen saattaa olla vaikea päästä alkukesästä. Jos tiirat sallivat sinun jatkaa matkaasi yli nummen, saavut perille.

Kesnäsin kärjessä sijaitsee vuonna 1989 valmistunut muistomerkki Stjärnan och korset – Tähti ja risti. Tämä pystytettiin vuonna 1929 haaksirikkoutuneen Drakenin muistoksi. Sijoituspaikaksi valikoitui kallio, jolta utöläiset joutuivat seuraamaan voimattomina kahden vuorokauden ajan Drakenin miehistön kamppailua hengestään.

Draken oli kolmimastoinen, uusikaupunkilainen parkki, joka ajautui Örebådanin luodolle 11.11.1929. Örebådan näkyy suoraan Kesnäsin edessä eli vain 150 metrin päässä Utön eteläkärjestä. Miehistö onnistui kapuamaan luodolle, lukuun ottamatta timpuria, joka huuhtoutui mereen yrittäessään päästä pelastusveneeseen.

Myrsky riepotteli miehistöä puolentoista vuorokauden ajan hirmumyrskyn voimalla, ja lyhyestä välimatkasta huolimatta utöläiset eivät päässeet Örebådaniin haaksirikkoisia pelastamaan. Kun myrsky hellitti sen verran, että luodolle päästiin apuun, viisi miestä oli ehtinyt menehtyä joko hukkumalla tai paleltumalla kuoliaaksi.

Drakenin tragedia oli alkusysäys järjestäytyneen meripelastuspalvelun järjestämiselle Suomessa. Myös Utö sai oman meripelastusasemansa, vuonna 1934.

Kävele muistomerkiltä takaisin tienhaaraan. Oikealle lähtevä tie johtaa saaren jätteenkäsittelylaitokselle.

Saaren jätteenkäsittelylaitos sijaitsee Kesnäsintien tuntumassa, ja alue eli Mörttilä on puomein suljettu. Voit kuitenkin kävellä jonkin matkaa laitosta kohti, kääntymällä Kesnäsintieltä. Ohitat Utön säähavaintoaseman.

Täällä Suomen Ilmatieteenlaitoksella on säähavaintolaitteistonsa ja merentutkimusasemansa. Säähavaintoja on kerätty Utössä vuodesta 1881 lähtien. Lisäksi merihavaintoja on kerätty vuodesta 1900 ja hiukkasmittauksia vuodesta 1980.

Ilmakehästä mitataan esimerkiksi pienhiukkasia ja kasvihuonekaasuja. Merellisen sään osalta mitataan muun muassa tuulta, lämpötilaa, näkyvyyttä, pinnan korkeutta, elektromagneettisten signaalien kulkua ja tutkien toimintaa. Myös meren fysikaalisia, biologisia ja kemiallisia ominaisuuksia tutkitaan.

Utön sääaseman toiminta luo näin kattavan kuvan meren ja ilmakehän alaosan tilasta. Merihavaintojen osalta asema on lisäksi yksi pisimpään toiminnassa olleista koko Itämeren alueella. Yleisöltä asema on kuitenkin suljettu.

Tien oikealla puolella näet myös kivestä ja betonista rakennettuja kasematteja. Venäläiset rakensivat nämä ensimmäisen maailmansodan aikaan, tykistöpattereiden alustoiksi.

Palaa nyt samaa reittiä takaisin: ensin Kesnäsintielle ja sitten kylän suuntaan. Käänny Mihail Poljakovin muistomerkin kohdalta oikealle, ja kävele kunnes saavut kirkolle.

Kivestä vuonna 1909 talkoovoimin rakennettu Bönehuset on Utön toinen kirkko. Se rakennettiin helpottamaan pääsyä jumalanpalveluksiin. Majakkakirkko oli osoittautunut liian vaikeapääsyiseksi monille ikääntyneille.

Bönehusetissa kannattaa istahtaa ja viettää hiljainen hetki. Kirkon itäpäädyn ikkunasta, luonnon tarjoamasta alttaritaulusta, on kaunis näkymä merelle. Myrskyisinä päivinä meri vaahtoaa kuohuten karikoiden yllä. Nämä luodot olivat kohtalokkaat amerikkalaiselle rahtialus Park Victorylle jouluyönä 1947.

Alus oli ankkuroitunut hyvässä säässä Lillharunin luodon lähelle, Utöstä kaakkoon. Miehistö aikoi viettää jouluyön ankkurissa. Yöllä kuitenkin nousi hirvittävä lumimyrsky. Aluksen ankkurit antoivat periksi, jolloin se lähti ajelehtimaan myrskyn heittelemänä. Park Victory iskeytyi usealle luodolle ja sai monta suurta vuotoa.

Laiva alkoi upota nopeasti, ja miehistö siirtyi pelastusveneisiin. Kun Utössä saatiin tieto onnettomuudesta, lähdettiin pelastustoimiin luotsikutterilla, meripelastusalus Merikokolla ja armeijan aluksella. Suurten ponnistusten jälkeen miehistön jäsenistä onnistuttiin pelastamaan 38. Pelastuneet viettivät joulun utöläisten kodeissa.

Onnettomuus vaati kuitenkin uhrikseen 10 hukkunutta ja paleltunutta. Bönehusetissa voit nähdä tapahtuman muistoesineen: kymmenhaaraisen kynttilänjalan, johon on kaiverrettu hukkuneiden merimiesten nimet. Seinälle on ripustettu Yhdysvaltain suurlähetystön kirje, jolla utöläisiä kiitettiin ponnisteluista onnettomuuden uhrien auttamiseksi.

Kirkon vieressä kohoaa Fårberget-kallio, jolla aikaisemmin sijaitsivat kylän tuulimyllyt. Nyt kalliolla näkyy Puolustusvoimien valvontatorni.

Utön suurin niitty, Österäng, sijaitsee kirkolta itään. Niitty oli aikanaan merenlahti, ja vielä nykyäänkin sen pohjoisimmat osat ovat usein veden peittämiä.

Vielä muutama vuosikymmen sitten paikkaa käytettiin niitto- ja laidunmaana. Näin vanhoissa valokuvissa näkyy aivan toisenlainen niitty verrattuna nykypäivään. Österäng oli hyvin hoidettu, ja enimmillään paikalla laidunsi yli 20 lehmää. Niityllä sijaitsi jopa kolme heinälatoa. Paikoin voit vielä nähdä matalat, umpeenkasvavat ojat.

Paikannimet kertovat vielä aiemmista ajoista, jolloin Utössä ei asuttu vakituisesti. Silloin jurmolaiset kävivät niittämässä heinää karjalleen Utössä. Österängille johtavan tien varressa sijaitsee mäki nimeltä Grutmålsberget. Täällä jurmolaiset söivät aamupalansa. Aftonmålsuddenin niemessä jurmolaiset valmistivat iltaruokansa, ennen kotisaarelleen paluuta.

Nykyään voit havaita niityn ruohikossa pienen urheilukentän muodon. Kenttää reunustaa puolikaaren muotoinen, pyöreiden kivien muodostama penger. Tämä on viimeinen osa kolmatta Salpausselkää, joka näkyy mahtavampana Jurmossa.

Keväisin ja syksyisin niityllä käy ornitologeja: lintujen muuttoaikaan Utö on lintuharrastajien paratiisi. Joskus Utössä tehdään harvinaisia lintuhavaintoja, ja bongareita saapuu kaukaakin. Osa palaa paikalle joka vuosi.

Utön hautausmaalle pääset kävelemällä kirkolta noin 300 metriä niitylle päin.

Hautojen vähäinen määrä saattaa yllättää, kun pohdimme Utön pitkää historiaa ja väkilukua kautta aikojen. Tämä selittyy sillä, että hautausmaa vihittiin käyttöön vasta vuonna 1962. Hautausmaan rakentamista varten saareen oli tuotava proomuilla kaikki tarvittava hiekka.

Aiemmin utöläiset haudattiin pääsääntöisesti Jurmoon. Suullinen perimätieto kertoo monta tarinaa utöläisten viimeisestä, vaarallisesta matkasta myrskyssä tai yli petollisen jään. Jos kuolema vieraili Utössä talviaikaan, ruumis vietiin Jurmoon ja haudattiin. Siunaustilaisuus pidettiin kuitenkin vasta kesällä, kun Korppoon pappi vieraili saarella.

Lisäksi huomiosi saattaa kiinnittyä meren uhrien muistoksi pystytettyyn muistomerkkiin. Muistomerkin suunnitteli Gösta Bergman. Muotoilun lähtökohtana oli spriipurje, ja punainen raita muistuttaa entisajoista: samansävyinen raita näkyi aikoinaan luotsiveneiden purjeissa.

Hautausmaan pohjoispuolella voit havaita yksinäisen, raskaiden metalliketjujen kehystämän haudan. Haudassa lepää Saksan keisarillisen laivaston matruusi Buchwald. Tämän ruumis löytyi rantaan huuhtoutuneena Västra uddenilta 16.12.1916.

Utöläiset perustivat saarelle kaupan vuonna 1932, ja kauppa palvelee yhä asiakkaitaan kylän ytimessä, ympärivuotisesti. Alun perin kyseessä oli 14 perhekunnan yhteinen perheyritys. Vuodesta 1990 lähtien Utö Handel on ollut osakeyhtiö. Tämän päivän osakkeenomistajat polveutuvat alkuperäisten perustajien perheistä.

Vuonna 1939 Utö Handel siirtyi Sandas-nimisen alkuperäisen luotsitilan päärakennukseen, joka oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen ollut valtion omistuksessa. Nykyään Sandas on purettu, mutta se sijaitsi yhä pystyssä olevan Grannasin pohjoispuolella. Nykyinen kaupan talo valmistui vuonna 1959, ja vuosien saatossa rakennusta on moneen kertaan korjattu ja laajennettu.